Nähtävää Espoossa

Espoo oli vielä muutamia vuosikymmeniä sitten pieni kylä, tai ryhmä pieniä kyliä, ja nykyään se mielletään Helsingin lähiöksi, joten äkkimältään luulisi ettei siellä ole juurikaan nähtävää; itseasiassa Espoossa on useita suosittuja kohteita. Modernin taiteen museota EMMA:a pidetään yhtenä Suomen parhaista, eihän Suomessa montaa modernin taiteen museota edes ole. Eritysesti vaihtuvat näyttelyt ovat olleet mielenkiintoisia. Pysyvä kokoelma on Saastamoisen suvun säätiöltä ja kattaa suomalaisen modernin taiteen tyylisuuntia 1900-luvun ajalta, varsinkin ekspressionismia.

Vuonna 1998 kuollut toimittaja ja tutkija Helinä Rautavaara keräsi ulkomaanmatkoiltaan toimittajana rituaali- taide- ja käyttöesineistöä erityisesti Afrikasta mutta myös Aasiasta ja Etelä-Amerikasta. Suuri osa liittyy hänen valmistumista vaille jääneeseen väitöskirjaansa, joka olisi liittynyt vertailevaan uskontotieteeseen. Helinä Rautavaara jätti silloin jo 2400 esinettä sisältävän kokoelmansa museolle, jota on sen jälkeen vielä lisätty. Monet Latinalaisen Amerikan kokoelman esineet liittyvät orjien Afrikasta mukanaan tuomiin uskontoihin, jotka sekoittuivat katolisuuteen: parhaiten meille tunnettu näistä on Haitin Voodoo-uskonto vaikka kokoelmissa on paljon myös brasilialaista kulttiesineistöä. Kun museota suunniteltiin, eräs pappi julkisuudessa vastusti hanketta kutsuen uskonnollista esineistöä ”saatananpalvonnaksi.” Tarvitaanko edes muuta syytä vierailuun?

Sekä EMMA että Helinä Rautavaaran Museo sijaitsevat Näyttelykeskus WeeGeessä, jossa on kolme muutakin museota, suosituin niistä varmaankin on Lelumuseo. Keskuksessa on myös tapahtumia ja esityksiä. Arkkitehtuurin ystäville on tarjolla kesäaikaan harvinainen herkku, Markku Suurosen suunnittelema Futuro-talo. Vanhan tieteiselokuvan UFOa muistuttava Futuro oli tarkoitettu sarjatuotantoon, kuten nimikin sanoo futuristiseksi asumukseksi tulevaisuuden ihmisille, mutta osin muovin hinnan yllättävän nousun takia vain 50 näki koskaan päivänvalon. Muovista tulevaisuuden kupla-asuntoa, johon kuului myös täydellinen tulevaisuuden muovinen kalustus, sai alun perin ostaa valkoisena, keltaisena tai vaaleansinisenä. WeeGeen Futuro on ensimmäinen sarjavalmistettu, nro 001, ja väriltään Tipi-linnun keltainen. Ainoastaan prototyyppi, nro 000, on myös museossa mutta ulkomailla, loput vielä olemassa olevat ovat yksityisomistuksessa.

Koulutuksesta entisaikoina järjettömästi kiinnostuneet käyvät myös Lagstadin kansakoulumuseossa ja Polyteekkarimuseossa, johon on koottu opiskelijakulttuurista kertovaa aineistoa vuosien varrelta: yllättäen jälkimmäinen on auki vain erityisestä sopimuksesta. Ehkä ainoat teekkareista kiinnostuneet ovat joko muita teekkareita tai ihmisiä jotka pohtivat mahdollisuuksia teekkarien karkottamisesta jonnekin asuinalueiden ulkopuolelle?